Matka Mettälään

mettala1

Sunnuntaina kun aamun työt oli hoidettu eli lehmät ajettu Takaloon tai Purkusen rajalle laitumelle, ja jos heinänteko ei vielä ollut alkanut oli mahdollisuus lähteä käymään kaukana Mettälässä asti serkkujen luona kylässä. En muista olivatko nämä reissut lopulta miten tarkkaan suunniteltuja, oliko meillä kotoa lupa tai ketä kaikkia oli mukana. Useimmiten varmaan Jussi, Olli ja minä, olisiko mukana ollut Holopaisen Jukka. Tuo parin kilometrin matka saattoi kestää hyvän tovin sillä matkan varrella oli lapsen silmissä paljon nähtävää. Ensimmäinen pysähdys oli jo heti Ängeslevänjoen sillalla. Harvemmin kuitenkaan laskeuduttiin koskeen partikanpyyntiin tai uimarannalle vaan tyydyttiin syljeskelemään koskeen ja uskaliaimmat kokeilemaan rohkeuttaan kävelemällä sillankaiteella. Kuopparinteellä olevan kuivaamon ohitettuamme oli vuorostaan aika keskittyä tien penkalla polveilevaan pitkään muurahaispolkuun jolle jätettiin mennessä muutama tapettu tai amputoitu paarma ja seurattiin niiden katoamista polun uumeniin. Vaikka olimmekin lähtiessä napanneet Laurilan Onnin naurismaasta mukaan matkaevästä niin aina oli tilaa muutamalle kouralliselle vattuja.

Kun Männikköön menevältä soratieltä vielä vilkaistiin joen taakse jäävää Haltiamäntyä oli aika poiketa Pökkelikön metsätielle jossa olimme jo kuin toisessa maailmassa. Punakeltainen hiekkatie oli kuuma, muurahaisia vilisti tiheässä ja taivaalla surisi sudenkorentoja joiden lentoa seurasimme ihaillen. Joskus saattoi olla mukana myös Mettälän Heikki-serkku hakemassa meitä ja silloin saimme kuulla kauheita kertomuksia metsässä asuvista kummajaisista. Myös hoikkia männynriukuja arvioitiin onkivapaominaisuuksiltaan. Tuolla välillä saattoi myös tavata kyykäärmeen. Tapettua emme tainneet niitä saada vaan seurasimme katseella kuinka matelija luikerteli metsikköön suojaan

Kun metsätieltä sitten käännyttiin mettän kujalle, ohitettiin Riihi joka rakennuksena ja nimenä oli meille outo, meistä se näytti tavalliselta "puimalalta" tai vähän paremmalta ladolta. Riihen nurkalta saattoi sattua silmään Heikin isä Olavi Kauppi joka lahkeet käärittyinä seisoi Keskusojassa ja väijyi silmukan kanssa haukia , eikä kuulemma millään heinänkorrella vaan ohuesta kuparilangasta tehdyllä silmukalla. Tuo erikoinen vaikuttava näky pysäytti hetkeksi mutta sitten jo paineltiin nopeasti sillasta ylitse pihaan ja käytiin käsiksi päivän "askareisiin"eli tutustuttiin Heikin ja Hannun uusiin lemmikkeihin, kesyyn varikseen ja oravaan jolla oli epämiellyttävän terävät kynnet kun se vikkelästi kiipesi lahjettani ylös. Tuo metsän keskellä asuville serkuille varmaan kovin tavallinen harrastus teki meihin suuren vaikutuksen ja nosti veljesten arvostusta silmissämme. Pojat nukkuivat kesän aitassa joka meistä tuntui tosi hienolta. Aitassa oli esineitä ja asioita joita ei meillä oltu ikinä nähtykään kuten ilmapistooli. Pelikortitkin oli pojilla omat mikä tuntui meistä erikoiselta kun kotona "korttilehdet" laitettiin pesään heti löydyttyä. Loppupäivä lekoteltiin Keskusojassa vaikka tuntuu nykyään hassulta miten sellaisessa purossa pystyi uimaan, varsinkin kun seurana oli aina puolenkymmentä lehmää. kaikki loppuu aikanaan ja Sirkka-tädin tarjoamien välipalojen jälkeen jossain vaiheessa oli aika palata kotiin Tihiselle. Lähtö oli haikeaa mielin sillä tuntui että Mettälässä olisi ollut vaikka kuinka pitkään.

..............

Tämä reitti on nyt parina viimeisen Tihisen tapaamista edeltävänä iltana mm. veli Eskon, Pasi-serkun ja Heikin kanssa kuljettu uudestaan läpi ja miltei päästy hetkeksi tuohon maagiseen tunnelmaan joka tuolla taipaleella lapsuusaikana vallitsi. Pitänee taas kokeilla ensi kesänä.

Esa 24.11.2012